Kun aloitin opiskeluni, minulla oli pitkä historia vähittäiskaupan alalla. Ja kyllä, minä tykkäsin työstäni, mutta kuten elämässä yleensä, Huomasin uusien haasteiden kiinnostavan enemmän ja enemmän, lisäksi jälkikasvuni vaati minua siirtymään säännöttömästä vuorotyöstä päivärytmiin koulutieni alussa.
Jos takerruit edelliseen kappaleeseeni, niin en todellakaan ole luovuttaja. Olisin voinut jatkaa myös vähittäiskaupassa, mutta perusarvoihini kuuluvat hyvinvointi ja siinä tilanteessa, kun lähes neljä vuotta sitten tein päätökseni löytää itseni tulevaisuudessa muualta kuin kaupankassalta, pääosassa oli lasteni hyvinvointi. Enkä ole katunut päätöstäni, vaikka välillä haikein mielin muistelenkin asiakkaitani vähittäiskaupan puolella, se on pieni pala historiaa.
Mutta siirrytäänpä eteenpäin. Kuten otsikossani lupasin, otetaan tähän väliin vähän nykyaikaa. Tämä ei ole ensimmäinen bloggaukseni eikä todellakaan viimeisin. Takanani on yli 2 vuotta kestänyt opintojen polku Tampereen ammattikorkeakoulussa monimuotopuolella ja päälle vuosi vielä edessä. Opintojeni polulle on mahtunut paljon ja mahtuu tulevaisuudessakin. Jos jotain olen oppinut niin, ainakin sen ettei pidä luovuttaa. Stressaavia tilanteita olen kohdannut, ja pieni stressi on hyvästä, niin olen ainakin kuullut, se auttaa viemään eteenpäin. Varsinkin nyt, kun harjoittelupaikan kautta, saa ajatella asioita monitahoisemmin.
Opintojeni alkuvaiheessa olin noviisi monessakin suhteessa. Silmät pyöreenä kuulostelin kaikkea ja kaikkia. Nyt luulen, että mieheni katsoo minua silmät pyöreänä, kun vaahtoan asiaoista, jotka liittyvät liiketalouteen. Opittu on paljon, ja tärkeimmäksi seikaksi olen huomannut löytäneeni itsestäni Etsijän, niin ulkoisesti kuin sisäisesti, henkisesti ja fyysisesti.
Koulun kautta olen löytänyt nykyisyyteeni harrastuksen (olen tätä ominaisuutta saanut hyödyntää myös harjoittelussani :)) , joka vaatii vielä harjoittelua, mutta jos haluaa olla ”paras” ei se itsestään tapahdu. Tammikuussa aloin kiinnostumaan kuvien muokkauksista ja flyereiden tekemisestä. Photoshop oli minulle tuntematon maailma, mutta kuten aikaisemmin kirjoitin sitkeydestä, niin sisulla siitäkin selvittiin. Itseoppiminen asiaan, joka on ulkoasultaan ja tekniikaltaan aivan tuntematon maailma, vaatii todellakin paljon työtä, enkä todellakaan ole vielä valmis!
Mutta luulen olevani kohtuullisen hyvä, joka tuo minulle jo paljon mielihyvää, ja toistan olen siis itseoppinut. Photoshopin jälkeen tuli Illustrator. Tarvitsin vektoriohjelmaa, ja niin sekin opeteltiin. Toki photoshopin perusosaaminen auttoi asiaan.
Paljon tulevaisuutta
Sitten päästään asiaan tähän viimeiseen kappaleeseeni kulminoituu koko otsikkoni, jos olet jaksanut tänne asti lukea. Tämän blogin kautta tuon teille palan historiaa, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että tuon tähän blogiini vanhat työni liiketalouden opintojeni ajoilta. Tällä blogilla haluan myös auttaa muita opiskelijoita, joten tarkoitus olisi myös päivittää, niitä käytettävään muotoon. Vähän nykyisyyttä merkitsee tämän hetken tilanteita, koska nykyhetki on lyhyt, tulee siitä pian pala historiaa. Ja paljon tulevaisuutta, joka merkitsee minulle kaikkea, mitä voin saavuttaa.
Palaillaan!!!
– Kirsi –
Liito Liiketalouteen 